Inehmo pääsivu Laulujen alkuperä Yhtye Ohjelmisto Esiintymiset Levy Lehtijutut Projektit Ota yhteyttä
Inehmo: Helise heliä metsä
Maaliskuussa 2024 Inehmon kolmas albumi ilmestyi digitaalisilla alustoilla Spotifyssa ja YouTubessa. Tässä laulujen taustatiedot ja sanat sekä lyhyt kooste kustakin laulusta englanniksi. Levy on äänitetty touko-elokuussa 2012 Inkoon musiikin studiolla.
Tuotanto: INKOON MUSIIKKI IMU Sinikka ja Kalervo Kontio www.imu.fi ja Inehmo www.inehmo.fi
Äänitys: Matti Kontio
Miksaus ja masterointi: Kalervo KontioⓅ 2024 Inehmo (Riitta Bergroth, Mirja Metsola, Pirkko Paljakka, Virpi Sahi) ja IMU oy
© Inehmo
Photo © Sami Perttilä
- Jos mä laululle rupean 02:00
- Kanteleen synty 02:09
- Pääskyläinen päivälintu 03:06
- Karhuloitsu 03:57
- Kalanpyytäjän laulu 02:03
- Liko liko liinojani 01:53
- Kaunis Karjala 02:57
- Helise heliä metsä 02:41
- Sängyssä ukottomassa 02:46
- Laiska-Lassi 01:14
- Hyttynen 00:33
- Aika kultanen kuluupi 01:08
- La mie laulan voiessani 02:51
- Bonus: Kunnia kukoistamahan. Lemmenloitsu. 06:16
1. Jos mä laululle rupean
Säv. trad. inkeriläinen, Narvusi 1936
San. trad. karjalainen, Sakkola 1934, laulaja Emilia Kuparinen
Sov. Tellu TurkkaEri puolilla Suomea, Karjalaa ja Inkeriä tunnettu tervetuliais- ja ylistyslaulu talolle. Sanat ovat peräisin Suomen kansan vanhat runot -kokoelmasta, esimerkiksi sakkolalaisen laulajan Emilia Kuparisen versio vuodelta 1934 on hyvin lähellä tätä versiota. Sävelmän on merkinnyt muistiin Elsa Enäjärvi-Haavio Narvusista Länsi-Inkeristä vuonna 1936.
The big oak tree. “With my song I make an oak tree.” An Ingrian melody learnt from Tellu Turkka.
Jos mä laululle rupean,
laulan pihlajat pihalle,
tammen keskitanhualle,
tammelle tasaset oksat,
joka oksalle omenan,
omenalle kultapyörän,
kultapyörälle käkösen.
Kun käki kukahtelevi,
kulta suusta kuohahtavi,
vaski leuoilta valuvi.2. Kanteleen synty
Säv. trad. mordvalainen
San. trad. vienankarjalainen, esim. Trohkimaini Soava, Kontokki 1832, toim. Elias Lönnrot
Sov. trad. mordvalainen
Väinämöinen rakentaa kanteleen valtavan hauen leukaluusta. Kalevalan runo on yhdistetty mordvalaiseen melodiaan. Sovitus opittu Gennadi Dulkinilta.
The origin of the kantele. Väinämöinen makes the first kantele out of the jaw bone of a giant pike. A traditional Mordvinian melody.
Vaka vanha Väinämöinen
laski laulellen vesiä.
Pursi puuttuvi lujahan,
vene vieremättömäksi.
Ei ole vene kivellä,
ei kivellä, ei karilla,
vene on hauin hartioilla,
ve’en koiran konkkaluilla.
Pahkovi kalan paloiksi.
Siitä hauki keitettihin,
jäipä luita luotoselle,
kalan luita kalliolle.
Mitä tuostakin tulisi
noista hauen hampahista?
Näistäpä toki tulisi
kalanluinen kanteloinen.
Kust’ on koppa kanteletta?
Hauin suuren leukaluusta.
Kust’ on naulat kanteletta?
Ne on hauin hampahista.
Kust’ on kielet kanteletta?
Hivuksista Hiien ruunan.
Siitä vanha Väinämöinen
alkoi soittoa somasti.
Helähteli hauin hammas,
kantele kalaneväinen.
3. Pääskyläinen päivälintu
Säv. trad. inkeriläinen
San. trad. inkeriläinen
Sov. trad./Virpi Sahi ja InehmoSuomalais-ugrilaisen maailmansyntymyytin mukaan maailma sai alkunsa haljenneesta linnunmunasta, jonka eri osista syntyivät taivas, maa, aurinko ja tähdet. Virpi yhdisti inkeriläisen tekstin ja sävelmän.
Origin of the World. According to the Finno-Ugric creation myth, the earth, the sky, the sun, the moon, the stars and the clouds originate from pieces of a swallow's egg.
Pääskyläinen päivälintu,
yölintu lepakkolintu
lenteli kesoisen päivän,
syksysenpä yön pimiän.
Etsi maata maataksensa,
lehtoa levätäksensä.
Ei saant maata linnun maata,
lehtoa ei linnun levätä.
Lensipä suurelle mäelle,
korkialle kukkulalle,
valoi vaskisen pesäisen,
muni kultaisen munaisen.
Toi Jumala suuren tuulen,
lännen kolkalta lähätti.
Muna vierähti vetehen,
meren aaltohon ajaikse.
Karskahti muna muruiksi,
katkieli kappaleiksi.
Ei muna mutahan joua,
siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
Munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi,
yläpuoli ruskeaista
päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista
se kuuksi kumottamahan.
Mi munassa kirjavaista
ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista
nepä ilman pilvilöiksi.
4. Karhuloitsu
Säv. trad. inkeriläinen, Keltto 1894
San. trad. vienankarjalainen, Niskajärvi, Kontokki
Sov. M. Metsola ja InehmoLoitsu, jota laulettiin karjaa laitumelle laskettaessa. Sanat on tallentanut Samuli Paulaharju Vienan Kontokista, Niskajärveltä. Suomen kansalliskirjallisuus III (Helsinki, Otava 1943). Lisäsäkeitä myös muista toisinnoista. Sävelmä: Keltto, Suur-Manuskala, tallentanut Alava. Runosävelmiä I Inkerin runosävelmät (Helsinki, SKS 1930).
A spell for keeping the bear away from the cattle. A Karelian melody.
Metän tyttö öykkyseni,
mesikämmen kääkkäseni,
kun sä kuulet karjan kellon,
helkkävän hevosen kellon,
mäne siikana sivuite,
veäte veen kalana,
pane maata mättähälle,
kyntes kylkehen kiverrä.
Yrjänä pyhä ritari
panee suusi supulle,
kapulan kieles kantimehen,
ettet hampaita hajota,
leukaluitasi levitä.
En mä kiellä kiertämästä,
karjoani katsomasta.
Kiellän kielin koskemasta,
hammasten hajottamasta.
Karjan käyessä mäkeä
mene sie mäen alitse.
Yhet maat, eri evähät,
sovun kullakin sijoa.
Neitsyt Moarie emonen,
rakas äiti armollinen,
tule tänne tarvitessa,
käyös tänne kutsuessa,
tänä Jeesuksen kesänä,
Jumalan suvena suurna.
5. Kalanpyytäjän laulu
Säv. trad. tatarstaninudmurttilainen
San. trad. pohjoiskarjalainen
Sov. R. Bergroth ja M. MetsolaInehmoa pyydettiin keikalle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen juhliin. Sinne askaroimme kalastuslaulun yhdistelemällä useita kalanhoukutteluloitsuja yhdeksi runoksi. Elias Lönnrot sai loitsusanoja lääninviskaali Jaakko Falckilta vuonna 1828. Niihin Milla yhdisti Rantsilan kappalaisen Kristfrid Gananderin Pohjois-Karjalasta keräämiä säkeitä, ja viimeinen värssy on Kalevalasta ja varmaankin Lönnrotin käsialaa. Melodiaksi Riitta löysi Tatarstanin udmurttien perinteisen tanssisävelmän Ylen Ykköseltä.
Fishing spells with a Tatarstani Udmurt melody.
Ahven ainoinen kalanen,
tule onkii ottamaan
sekä hauki harvahammas
väkärautaa vääntämään.
Ota suulla suuremmalla,
leuoilla leviämmillä,
harvemmilla hampahilla.
Vejen kultanen kuningas,
lähe kanssani kalaan,
tuoresparta, rättihattu,
seurakseni soutamaan.
Meren eukko ruohorinta,
anna mulle ahvenii
alta aaltojen syvien
kalaisista kaartehista.
Meren Ahti vaahtivaippa,
anti paitoihin pane
sinun antiaikoinasi,
minun pyyntipäivinäin.
Ihveniä, ahvenia,
tuimenia, taimenia,
lahnoja, lohikaloja,
halavia haukiloita.
6. Liko liko liinojani
Säv. trad. marilainen (Andrejeva Jevdokija Aleksejevna, Odosola jal 1889; Ivanova Okutij, Kugu Tavra jal 1909; Aleksandrova Marija Aleksandrovna, Kugu Tavra jal 1919)
San. trad. suomalaisia laskiaishuutoja
Sov. trad. marilainen / P. PaljakkaPipa on koonnut tekstit Suomen kansan vanhoista runoista ja sovittanut ne marilaisen laskiaislaulun ”Tenij yjarnja” säveleen, jonka löysi kirjasta Nyžyl kumyl: Marij kalyk muro-vlak (toim. Dmitrij Kulšetov; Joškar-Ola, Marij kniga izdatelstvo, 1991). Pipa ehdotti, että lauletaan lähikylien toisinnot päällekkäin, mistä syntyykin mielenkiintoinen kudos. Se siitä marilaisesta yksiäänisyydestä.
Mari Shrovetide tunes from two neighbouring villages combined with Shrovetide calls from different parts of Finland. The Mari calls wish for a good hemp harvest, while the Finnish calls wish for a good harvest of linen.
Liko liko liinojani,
kasva pitkää pellavaa,
aijan viereen aivinaista,
riihen luokse rikkinäistä,
peistarat saunan penkin alle.
Tuppuraiset tappuraiset
toisen talon nurkalle,
Heikin ämmälle tappuraa.
Ruohtimet ja aivinaiset
meijän talon nurkalle,
meille silkkisukkuloita!
Liirin laarin laskiaista,
lyhyt liina makkaajalle,
pitkät liinat liukujalle.
Liirin laarin laskiaista,
isälle kuppi viinaa,
äitille pitkät pellavat!
7. Kaunis Karjala
Säv. Ivan Ljovkin
San. trad. karjalainen
Sov. Sanna Kurki-Suonio
1930-luvun Neuvosto-Karjalassa uskottiin suureen yhteiseen leniniläiseen valtio-ideaan, mutta siitä huolimatta vaalittiin myös kansankulttuuria. Musiikissa tämä merkitsi sitä, että ansioituneet kansantaiteilijat ja suuret kansankuorot loivat uusia sovituksia ja kappaleita yleisvenäläisten taidemusiikin ihanteiden mukaisesti. Ivan Ljovkinin 1950-luvulla kansankuorolle säveltämän karjalankielisen kappaleen opimme Sanna Kurki-Suoniolta Kauniaisten kansalaisopiston kurssilla ja se on hänen sovittamansa.
A Karelian-language song composed by Ivan Lyovkin in the 1950s. ”Isn’t Karelia beautiful in a summer evening?”
Pidkän kuusen ladvas
kägöi kukkuu shoraisel.
Neidoi käsi kaglal
sanoi omal sulhaisel:
"Ongo kaunis Karjala keväisilläl?
Soittav päivöi sugahil sulavilla."
Nousen joga huondes
kullan iändy kuulemah,
lagiel nurmikolla
armahastu nägemäh.
Paimoi tuohilirutsil lirahutau,
iänen huondes ilmai’ne kajahuttau:
"Ongo kaunis Karjala keväisilläl?
Soittav päivöi sugahil sulavilla."
A gu myöhä illal
shoraine on sammunuh,
minä omal kullal
aina olen sanonuh:
”Tule ikkoin alle kodvaisekse,
menöv aigu molembil iloisekse.
Ongo kaunis Karjala keväisilläl?
Soittav päivöi sugahil sulavilla."
8. Helise heliä metsä
Säv. trad. länsi-inkeriläinen, Narvusi
San. trad. karjalainen, Metsäpirtti
Sov. trad. ja Anna-Kaisa LiedesNiekku-yhtyeen version opimme Anna-Kaisalta. Siihen Pipa lisäsi Suomen kansan vanhoista runoista saman tarinan järkyttävän lopun metsäpirttiläistä Katri Painokangasta mukaillen. Sävelmä on Länsi-Inkerin Narvusista.
Ehivaija-lauluryhmä, jossa inehmolaisia oli mukana, levytti vuonna 1999 Uukuniemi-seuran Yhennöksillä-levylle tämän version.
”The castle of a young girl is made of gold, the castle of a young bride is made of silver, the castle of a poor widow is made of bronze. I am not a poor widow. I have three sons: one is a priest, the second is a bishop, the third is at home. The death heard this and killed my three sons. Now I am a poor widow. Echo my song, my vivid forest!”
Helise, heliä metsä,
kolise, komia korpi.
Kolt’ oli korvessa lähettä,
kolt’ oli lohta lähtehessä,
kolt’ oli linnalla lähettä.
Yks oli nuoren neion linna,
toinen oli nuoren morsiamen,
kolmas ol’ leski leina linna.
Kump’ oli nuoren morsiamen,
se oli kullalla kuvattu.
Kump’ oli nuoren morsiamen,
se oli hopialla huolitettu.
Kump’ oli leski leina linna,
se oli vasella valettu.
En mie oo leski leina leski,
on miulla kolmet vaa pojutta.
Yks on Ruotsissa rovasti,
toinen on piispa pappilassa,
kolmas on kotine herra.
Sattu surma kuulemahan,
alla seinän seisomahan,
tappo Ruotsista rovastin
sekä piispan pappilasta,
kolmannen kotonta herran.
Nyt mie oon leski, leina leski,
nyt mie oon turvatoin tutilas.
9. Sängyssä ukottomassa
Säv. trad. karjalainen
San. trad. pohjoispohjalainen 1700-luvulta
Sov. M. MetsolaJauhinkivillä vanhat naiset lauloivat eroottisia, rohkeita runoja. H. G. Porthan julkaisi runon kokoelmassaan De Poesi Fennica (Turku 1766) ja kirjoitti: ”Jokainen huomannee tässä laulussa runosuonta, tunnetta, luonteen vilpittömyyttä ja totuudellisuutta, ja varsin miellyttävän kuvauksen maalaistemme elämästä.” Karjalan runosävelmät n:o 304. Millan soolo.
Sleeping alone. At the grinding stone, old women would often venture to sing about very intimate things, daring erotic songs. “Come to my bed, my love, my mouth is made of butter, my lips of honey.”
Minäpä jauhan Jaakolleni,
väännän vääräsäärelleni,
vaan ei Jaako mullen jauha
eikä väännä vääräsääri.
Itse jauhan vanha vaimo,
homekorva houhattelen.
Kuin mun tuttuni tulisi,
sille suuta suikkajaisin,
levittäisin leukapieltä.
Vaan ei kuulu kullaistani
silloin illalla ikävä,
maata pannessa pahempi,
äsken yöllä äitelämpi.
Olla yötä yksinänsä,
sängyssä ukottomassa,
ei ketänä kumppalina,
kelle suuta suikkajaisi,
kuka syhyttää sivua,
kupehia kutkuttaapi.
Tule turska tuutuhuni,
astu armas sänkyhyni.
Mull’ on suu sulasta voista,
hunajasta huulta kaksi.
Sitte tuudun tultuansi,
liki, liki lintuiseni,
kuki, kuki kultaiseni.
10. Laiska-Lassi
Säv. trad. seto
San. trad. karjalainen, Rääkkylä ym.
Sov. P. PaljakkaLasten laulurallatus, jonka Pipa on yhdistänyt setusävelmään ”Laul läts läbi Setomaa”. Sanat ovat hiukan muokattuina peräisin Mervi Kosken toimittamasta teoksesta Västäräkki vääräsääri (2005).
”The lazy boy Lassi made his cat plough the field and sat himself on a stone killing lice. He was deemed and thumped in a cleft in the rock.” A Seto melody.
Laiska-Lassi lesken poika
pani kissan kyntämään,
varpusen vakoamaan.
Itse istui kivelle,
täitä tappoi housuistansa,
nitisteli nutustans’.
Laiska-Lassi tuomittihin,
kiven rakoon heitettihin,
kainalossa kannettihin.
Laiska-Lassi, tule pois!
11. Hyttynen
Säv. trad. karjalainen, Sakkola
San. trad. karjalainen, Sakkola 1877
Sov. InehmoA. Lähteenkorvan 1877 Sakkolasta Karjalan kannakselta muistiinmerkitsemä arvoitus, jonka Inehmo yhdisti hänen samasta paikasta muistiinmerkitsemäänsä melodiaan.
A Karelian riddle describing a mosquito. A Karelian melody.
Innin tinnin jynnin jännin,
jyrkät polvet, väärät sääret,
harmaja hamonen päällä.
Ukkas pukkas pois.
12. Aika kultanen kuluupi
Säv. trad. marilainen
San. trad. pohjoiskarjalainen / M. Metsola
Sov. M. Metsola ja Inehmo
Pieni leikkisä sananlaskusikermä, Elias Lönnrotin Ilomantsista keräämiä ja lisänä pari hämäläistä naiselämän kokemusta. Marilainen sävelmä opittu Marin television videolta. M. A. Castrènin seuran kokoelmat.
Proverbs collected by Elias Lönnrot about the passing of time in a woman's life. A Mari melody.
Aika kultanen kuluupi,
päivä kaunis karkeleepi.
Aika menee aatellessa,
päivät päätä käännellessä.
Aina onni saanehella,
ei aina ansainnehella.
Aina muita halataan,
minua ei milloinkaan,
tai jos jolloin joudutaan,
ei siivolla silloinkaan.
Ajastaika aitanaki,
vuosi aidan vitsanaki.
Ei niin kauan likkana,
ettei tarpeeks akkana.
13. La mie laulan voiessani
Säv. trad. Inkeri & Käpylä / Saara Korhonen
San. Larin Paraske
Sov. P. Paljakka
Larin Paraskelta muistiinmerkityn vanhuuden viheliäisyyttä kuvaavan nuorten neitosten piirileikkilaulun Pipa yhdisti inkeriläiseen sävelmään, jonka käpyläläinen Saara Korhonen muunsi mollista duuriin.
“Tiiri liiri liiri. I will sing and dance before I get old and frail.” A version of an Ingrian melody.
La mie laulan voiessani,
keikun kehtaellessani.
Mie en toiste voinekaan,
kolmant’ en kehannekaan.
Kun tulen ison iälle,
eukon varrelle valunen,
tulen nurkan nuurujaksi,
penkin pään pitelijäksi.
Nousen ohkain olilta,
voivotellen vuotehelta.
Jos en itse voivottais,
vuoteheni voivottaat.
Jos en itse päivittäis,
päänalaset päivittäät.
Muut tuloovat muut mänöövät,
ohitseni tien teköövät.
Mie vaan peitän penkin päätä,
katan lauan kappaletta.
Bonus:
14. Kunnia kukoistamahan. Lemmenloitsu.
Säv. trad. vepsäläinen, Hevaa
San. trad. pohjoiskarjalainen, Ilomantsi 1828
Sov. M. Metsola ja InehmoKun Inehmoa oli 2008 pyydetty esittämään lemmenloitsua polttarien saunatuvassa, Milla koosti tämän tekstin Elias Lönnrotin Ilomantsista vuonna 1828 kokoamasta lemmenloitsuaineistosta, joka on kokonaisuudessaan julkaistu Suomen Kansan Vanhat runot XV -kokoelmassa (SKS 1997). Sen jälkeen Inehmo on esittänyt sitä eri pyynnöstä häissä ja muissa intiimeissä tilaisuuksissa. Vuonna 2010 osallistuimme tällä kappaleella Sommelon Hävyttömien laulujen kilpalaulannan esikarsintaan nimimerkillä Mamman makkara, ja vuonna 2015 luikautimme sen iltamyöhään Kaustisilta radioidussa Hävyttömien laulujen illassa.
Lönnrot kertoo, että loitsut suoritettiin saunottamisen yhteydessä nuorelle tytölle, jopa pikkuvauvalle, tai naitettavaksi toivotulle neidolle. Perheen jatkuvuus oli kaikkein tärkein asia esi-isiemme elämässä. Perilliset takasivat myös vanhojen turvan. Lemmenloitsujen kieli oli konkreettista. Miehen elimen kohoamisen merkitys korostuu.
Kappaleen osat: 1. Ongelman (miehettömyys) esittely. 2. Loitsun valmistelu. 3. Miehen elimen ylistys, suostuttelu ja uhkailu. 4. Tavoite: raskaaksi tuleminen.
Kunnioituksesta tätä lähes pyhää esi-isiemme rituaalilaulua kohtaan esitämme sen kaikkein perinteisimmällä kalevalaisella sävelmällä, noudattaen Henrik Gabriel Porthanin kuvausta suomalaisen runolaulun esitystavasta teoksessa De Poesi Fennica (1766). Sävelmän on Armas Launis merkinnyt muistiin Hevaalta, Vepsästä.
When we were asked to perform a love spell at a polterabend sauna party in 2008, Milla found these lines that were sung in Ilomantsi in 1828. Offspring was essential for our foremothers, so the folk song collector and medical doctor Lönnrot was many times asked to perform this ritual in sauna to very young girls, wishing in very concrete terms that men would be attracted to them. The melody is from Vepsä.
Oli piika pikkarainen,
jollen ei tullu sulhasia,
ei on naitu naintavuonna,
viety viimesä kesänä.
Taitan vastan varvikosta,
otan vettä lähtehestä,
nostan lemmen liehumahan,
kunnian kukoistamahan.
Hei lempi, heräjä lempi
tämän lapsen lantehille,
pala mieli nuorten miesten
tämän tyttären tyköhön.
Nouse kiima kiimasuosta,
häkärä häjyn perästä,
tallista orihin kiihko,
tamman kiihko tanhuasta,
lepiköstä lehmän kiihko,
kissan kiihko kiugoasta.
Hei kyrpä, heräjä kyrpä
tämän piian pillun päälle,
tämän lapsen lantioille,
tämän peiposen perälle.
Tule jo kyrpäjen kuningas,
pääkulli Kalevan poika,
emo terskoin tekijä,
paljaspää papurokalle.
Pane kyrvät kyntämähän,
nahkapallit naukumahan.
Nouse nokko, seiso seipo,
mamman makkara ylene.
Nouse nuorin nostamata,
tervaköysin tempomata.
Jos et nouse, niin mie noijun,
jos et kiihy, mie kiroan.
Tupsun lupsun tuhkarieska,
läpi reijen lämmin rieska.
Hyvä kyppö, kaunis kyppö,
tee on neiti tiineheksi,
koinoapa kohtuiseksi.
Ei sitte sinä ikänä,
jos on ei tänä kesänä
kyrpä rummussa rumaja,
heitä henten tentteriä.
Lauluyhtye Inehmon musiikki pohjautuu Suomen ja sukukansojemme runo- ja sävelperinteeseen. Laulutekstit ovat suurelta osin peräisin maailman laajimman laulukirjan Suomen Kansan Vanhojen Runojen aarteistosta. Yhtye sovittaa niitä suomalais-ugrilaisten kansojen – muun muassa mordvalaisten, setojen, marilaisten, inkeriläisten, karjalaisten ja suomalaisten – perinteisiin laulusävelmiin.
Kalevalamittaiselle runolaululle on tyypillistä, että sanat ja sävelmät kulkevat erillisinä ja yhdistyvät kunkin laulajan omakohtaisen valinnan mukaan. Laulajalle sanat ovat pääasia, musiikki palvelee runoa. Itäinen ja runokielinen sana ’inehmo’ tarkoittaa ihmistä. Inehmon laulutekstit käsittelevät luontoa, eläimiä, historiaa ja syntymyyttejä sekä naisinehmon elämänkaarta. Perinnetekstien teemoihin voi samaistua nykyaikanakin, varsinkin kun niitä toisinaan maustetaan ajankohtaisin säkein.
Inehmo on omaksunut laulutyylinsä suomalais-ugrilaisilta kyläkuoroilta, joiden sointi-ihanne poikkeaa taidelaulusta, koska kansanlaulussa jokainen kuuntelee sisintään ja laulaa omalla äänellään ja sävelmän kansanomainen muuntelu on tärkeä tulkintakeino. Suomalaisten laulutapojen lisäksi Inehmo hyödyntää sukukansojen laulutyylejä.
Inehmossa laulavat Riitta Bergroth, Milla Metsola, Pipa Paljakka ja Virpi Sahi. Vuosia tahoillaan kansanmusiikkiin perehtyneet laulajat kohtasivat Anna-Kaisa Liedeksen ohjaamassa ryhmässä. Inehmo perustettiin vuonna 2003, jonka jälkeen yhtye on esiintynyt lukuisissa kansanmusiikkitapahtumissa, historiaa elävöittävissä tilaisuuksissa sekä yritys- ja yksityistilaisuuksissa. Suomalais-ugrilainen musiikki on vienyt sen esiintymismatkoille myös Mordvaan, Viroon ja Latviaan. Ensimmäinen levy Laulajan lajia ilmestyi vuonna 2007 ja toinen kekrin ja joulunajan lauluista koostuva Iso härkä vuonna 2012.
Inehmon kolmas albumi Helise heliä metsä on äänitetty jo toisen levyn tekemisen yhteydessä Matti Kontion studiossa Inkoossa ja se julkaistaan nyt yhtyeen perustamisen 20-vuotisjuhlan kunniaksi, tällä kertaa vain digitaalisilla alustoilla.
Helise heliä metsä sisältää syntymyyttejä, loitsuja, erotiikkaa, sananlasku- ja lastenlauluja sekä karjalankielistä kansankuorolaulua. Useissa lauluissa sivutaan vanhenemisen teemoja: leskeyttä, ajan kulumista, voimien vähenemistä, läheisyyden kaipuuta. Mukana on klassikoita kuten Pääskyläinen päivälintu ja suorasukainen Kunnia kukoistamahan -lemmenloitsu. Laulut ovat luonnonläheisiä ja monen laulun tunnelma on kesäinen: laulusta syntyy iso tammi, lauluissa veneillään ja kalastetaan, pääsky rakentaa pesää, kissa kyntää ja hyttynen inisee.